Matkakuvat yhdessä paikassa!

Hei,
loin nettiportaali flickrissä ryhmän jonne laitoin kaikki matkakuvamme, tai ainakin melkein kaikki. :)

Osoite on siis

http://www.flickr.com/groups/kiina/

Valitettavasti en osaa laittaa kuvia aikajärjestykseen, joten kronologisuutta ei kannata odottaa.

Kotona taas

Näin on matka ohi, ja koto-Suomi on koittanut. Lento sujui ongelmitta, lähinnä tuntui käsittämättömältä, että kuuden viikon matkaamisen kodista poispäin voi kuitata kahdeksan tunnin lennolla.

Kotiin palaaminen tuntuu varsin kummalta viela tässä vaiheessa, kun ei ole oikein tottunut ajatuksen. Joka paikassa ei ole kiinalaisia merkkejä tai hirveitä määriä ihmisiä. Mutta noh, kyllä tuntuu oikeasti mukavammalta näin.

Kiitokset kaikille lukijoille mielenkiinnosta, tämä blogi taitaa nyt olla lopuillaan. :)

Yangshuosta lisaa

Niin mihinkas mina jainkaan. Olimme siis saapuneet Guiliniin, jossa kuitenkin viivyimme vain yhden yon, silla varsinainen maaranpaamme Yangshuo oli tunnin bussimatkan paassa. Guilinin hostellin palvelu oli muuten yllattavan paljon nihkeampaa kuin mihin olimme tottuneet, joten visiittimme pikaisuus siina paikassa ei harmittanut. Yangshuon bussiin mennessamme tapasimme hauskan kiinalaispojan, joka jutteli kanssamme niita naita ja ohjasi meidat oikeaan bussiin.

Yangshuoon saavuttaessa huomio kiinnittyi heti siihen, mista tama paikka on kuuluisa: uskomaton vuorimaisema. Meilla onkin ihan liikaa kuvia siita flickrissa sitten. Bussista noustessa kavelimme melkoiseen turistimiinaan. Aija tarjosi meille hotellia halvalla kuljetuksineen kaikkineen, ja me tartuimme tilaisuuteen. Ensimmainen kerta muuten kun majoituimme hotelliin, tahan mennessa olimme yopyneet hostelleissa, ja silloin reissun alkupuolella kotimajoituksessa. No mutta halvalla saatiin, niin mikas siina, saatiinpa vahan luksuksempaa tasoa valilla. Majoituttuamme hotellimies nimelta Robert alkoi sitten myyda meille turistireissuja. Han totta kai tarjosi kaljaa ja naytti kirjasestaan suosituksia edellisilta asiakkailtaan monilla eri kielilla. Han myi melkoista pakettia: pyorailya, veneajelua, luolaseikkailua, bambulautta-ajelua, kajakkimelontaa. Mietinnan jalkeen suostuimme tarjoukseen vaikka hinta hirvittikin. Ajattelimme, etta tama on helpoin tapa saada kaikki irti tasta paikasta, kun kerran olemme taalla varsin vahan aikaa. Ja sita paitsi kaikki turistiasiat ovat todella kalliita yksinaankin. No lahdimme siis matkaan ensimmaisena paivana pyoraillen hyvaa englantia puhuvan oppaan kanssa. Valilla pyorat lastattiin bambukauttaan, jolla kellien menimme jokea alas. Varsin kummallinen kokemus muuten, kauniit maisemat, mutta uskomattoman turistinen fiilis, kun joki on taynna irvokkaan nakoisia aurinkovarjoja bambulauttojen paalla. Seuraavana vuorossa oli hieno luola, jossa oli hienoja kalkkikivimuodostelmia. Kavimme myos mutakylvyssa, joka oli tosi hauskaa. Todella kummallinen tunne, kun mudan pinnalla voi vain aivan ilman ponnistuksia kellua.

Seuraavana paivana herasimme aikaisin jokiajelulle turistiveneella, joka naytti hieman lisaa hienoja vuoria. Kavelimme veneen maaranpaasta kiinalaisen perheen kanssa ruokapaikkaan, joka tarjosi yllattavaan kiinalaiseen tapaan mm. ankkaa. Ohitimme maiseman, joka on painettu 20 yuanin seteliin. Jes.

Paivalla vuorossa oli kajakkimelontaa, mika oli todella mukavaa. Taisimme taittaa varsin pitkan matkan, silla meilla meni monta tuntia vaikka menimme myotavirtaan. Tosin pysahdyimme pitkaksi aikaa matkan varrella olleessa kylassa syomaan ja seuraamaan mahjong-pelia. Kavimme myos katsomassa kuuluisia taikalampia, jotka ovat mukamas kaikki eri varisia. Hopo hopo.

Kolmantena Yangshuo-paivana otimme ohjat omiin kasiimme ja vuokrasimme pyorat ja polkaisimme laheiseen kylaan, jossa meidat otti iloiten vastaan mummojen armeija. He kantoivat poytaan kaikenmoista keksia, ja kaatoivat kuppeihimme lisaa teeta vaikka kuinka koitimme kieltaytya. Kavimme uimassa joessa, vaikka meilla oli hieman ongelmia vesipuhvelivasikan kanssa, joka ei halunnut uskoa ettemme aio asettua hanen ja emonsa valiin. Veden lampotila oli muuten sellainen, ettei se oikeastaan virkista ollenkaan, lahinna vedessa on vahan mukavampi olla kuin pinnalla, jossa hikoaa kuin hirvi. Ennen paluumatkaa pelasimme korttia parin israelilaisen kanssa. Heilta saimme vinkin menna eraan hostellin kattobaariin katsomaan auringonlaskua. Paasimme kyseiseen baariin kuitenkin vasta joskus puolenyon aikaan, silla kavellessamme kaupungilla meidat kutsuttiin kiinalaisen vieraidenkielienkoulun vieraiksi. Tarjolla oli ilmaista olutta ja hyvaa seuraa, joten siellahan sitten ilta vierahti.

Seuraavat kaksi paivaa kuluivatkin sitten junassa. Talla kertaa mukavuus oli ihan toista, silla meilla oli oikein mukavat makuupaikat. Meilla oli ylapedit, jotka olivat hammastyttavan kylmat ilmastoinnin vuoksi. Enpa olisi uskonut, etta joudun kiinassa kayttamaan pitkia kalsareita, mutta nain kavi. :) Juttelimme pitkat patkat tapaamiemme hollantilaisten kanssa, pelasimme myos korttia, piraattikorteilla tietysti.

Shanghaihin saavuttiin aika myohaan illalla, hostellivarauksemme oli jo menetetty, jouduimme kappailemaan toiseen hostelliin, josta onneksi loysimmekin tilaa. Tapasimme myos mukavan itavaltalaisen Stefanin, jonka kanssa laksimme tutustumaan Shanghain yohon. Kavimme parissa paikassa, lahinna ulkomaalaisten tayttamissa. Eipa meininki tuntunut lansimaista eroavan.

Seuraavana paivana tapasimme yllatykseksemme muutaman mukavan suomalaisen hostellillamme. Olivat juuri tulleet opiskelemaan Kiinaan. Oli myos aika saada puhtaita vaatteita Yangshuon mutaseikkailujen jaljilta. Toiminta osoittautui haastavaksi, pyykkipalvelua ei ollut vaan piti turvautua tee-se-itse-toimintaan. Pyykinpesukone loytyi kylla, mutta vain yksi ja sekin koko ajan kaytossa. Jonotimme tuntikausia, varsin turhauttavaa puuhaa kun staffi kayttaa konetta mielivaltaisesti jonon ohi. Saimme sitten lopulta pestya vain puolet pyykistamme, eika nekaan ole viela usean paivan jalkeenkaan kuivaneet tassa kosteassa ilmassa.

Illalla oli aika tutustua Shanghain ykkosnahtavyyteen, Bundiin. Kyseessa on vanha lansimaalaisen arkkitehtuurin nayteikkuna kaupungin parhaalla paikalla. En tiennyt ennen tanne tuloani Shanghain historiaa lansimaiden rakentamana kaupunkina. Varsin hammentava paikka kylla.

Eilen vietimme paivan shoppaillen tuliaisia, olimme elektroniikkaostoksilla. Varsinainen kokemus tinkimiskulttuurin vuoksi. Tutustuimme myos mukavaan teekauppaan, jossa olimme sitten koko illan teeta maistellen ja mukavia jutellen.

Tanaan katsoimme Shanghaita ylailmoista, Aasian korkeimmasta tornista. Kerrassaan hammentava naky, kun pilvenpiirtajia nakyy niin hirveita maaria, eika kaupungin loppua nay horisontissa (mika ei sinansa ole paljon silla ilma oli taas hirvean sumuisa)

Talla hetkella istuksimme nettikahvilassa. Koitin ladata kuvia nettiin, mutta Wal-Martista ostamani paristot kestivat touhussa taysin liioittelematta yhden minuutin. No tulipahan blogi paivitettya. Huomenna viela lisaa tuliaisostoksia, pitaisi kuulemma olla aurinkoinen paiva.



Lisaa kuvia loytyy osoitteesta http://www.flickr.com/photos/99633489@N00/

ja

http://www.flickr.com/photos/83245482@N00/

ja

http://www.flickr.com/photos/16521535@N00/

ja

http://www.flickr.com/photos/99419036@N00/

ja

http://www.flickr.com/photos/26427087@N00/

ja

http://www.flickr.com/photos/73209865@N00/

Yangshuo

Jeps, tyhjentelen tassa jonin kameraa, omani on taas telakalla. Uusia tai siis oikeastaan jo ammoisia kuvia loytyy osoitteesta http://www.flickr.com/photos/52208016@N00/

Tulimme tanne Etela-Kiinaan tosiaan junalla. Matka kesti 28 tuntia ja meilla oli penkkipaikat, ei makuuvaunua. Huumori meinasi jossain vaiheessa loppua. Ei viela siina vaiheessa kun juna oli ensimmaiset 15 tuntia ihan tupaten taynna. Ei viela siina vaiheessa kun turkkilainen nainen nukutti penskaansa minun jalkatilassani. Ei viela siina vaiheessa kun se penska kusi kauniissa kaaressa paalleni. Ei viela siina vaiheessa kun viereemme asettui melkoinen rookimies. Oikeastaan siina vaiheessa, kun luulimme olevamme perilla, mutta sitten selvisi etta kolme tuntia pitaa kestaa viela.

No ei se niin paha keikka ollut. Saimme jopa jonkin verran nukuttuakin kekseliaissa asennoissa. Luimme lonely planetista vinkkeja seuraavaa kohdettamme varten. Tavasimme kiinankielista tinttia tai siis oikeastaan katselimme kuvia. Pelasimme useamman holtittoman korttipelin. Loppumatkasta juttelimme parhaamme mukaan viereemme tulleiden rakennusmiesten kanssa. He lukivat mielenkiinnolla tinttia ja kuopion kiinankielista esittelyvihkoa. Saimme heilta pyoreita paarynoita, he saivat suomi-postikortteja. Keskustelu oli perustasoa: "Suomi-kylma...brr."

Olimme aika poikki, kun saavuimme puolenyon aikoihin paamaaraamme Guiliniin, melkoiseen turistipaikkaan. Olimme onneksi varanneet hostellin etukateen.

Jatkan kirjoittelua paremmalla ajalla. Nyt pitaa nukkua, huomenna aamuaikaisella veneajelu.

Selvennys kuvista

Niin siis uusia kuvia loytyy osoitteista:

http://www.flickr.com/photos/90196092@N00/

ja

http://www.flickr.com/photos/50494625@N00/

Xi'an

Nyt olemme viettaneet noin kolme paivaa Kiinan entisessa paakaupungissa, muinaisessa maailmanmahtipaikassa. Toissapaivana ohjelmassa olivat tosiaan kuuluisat Terrakottasoturit, jotka sijaitsevat lyhyen bussimatkan paassa kaupungista. Olihan se varsin hieno paikka, kuvat flickrissa puhukoot puolestaan. Yllatys oli lahinna se, etta kuinka hirvean paljon kaivuutyota on viela tekematta, vaikka loyto tehtiin 30 vuotta sitten. Rahat lienevat kuluneet lahinna mielettomien turistihallien rakentamiseen.

Eilen vuorossa oli kaupunkikierros. Taalla on iso muslimiyhteiso hienon moskeijan ymparilla. Shoppailimme teemukeja, kokeilimme parhaamme mukaan tinkia ja etsia halvinta paikkaa, taalla kun helposti pyydetaan yli kymmenkertaista hintaa. Olen varsin huono tinkimaan, joten ostin sitten lopulta mukin kahdella eurolla, vaikka ystavani sanoivat sita ryostoksi. En jaksa valittaa, kyse on kuitenkin pikkurahasta. Illalla kavimme syomassa Jonin kanssa pikkuravintolassa ja meita laskutti nuori poika joka ei tajunnut huijata, joten saimme varsin halvan illallisen. :)

Hostelli, jossa olemme on isoin matkamme varrella nakemistamme. Kolme kerrosta, ja koko ajan paljon ihmisia joka paikassa. Kuitenkin taalla on mukava tunnelma, niin kuin kai kaikissa hostelleissa. Koko ajan tapaa uusia ihmisia, ja kuulee uusia tarinoita.

Pyykkipalvelu aiheutti hieman paanvaivaa, silla kaikkien pyykit oli ripustettu narulle ympari hostellia, ja tuli varsin hauska metsastysleikki, kun "viela puuttuu yhdet kalsarit ja sukka".

Hostellissa on hyva hieroja. Otimme molemmat eilen kiinalaisen hieronnan, joka ei ainakaan minun kohdallani juurikaan eronnut hieronnoista, joita olen tottunut suomessa saamaan. Eksotiikkaa oli kuitenkin tiedossa, silla heti kun hieroja naki selkani aknen, han ehdotti imukuppihoitoa eli kuppausta. No mikas siina, kaikkea pitaa kokeilla. Kuvat flickrissa eivat sitten ole heikkohermoisille, voin kylla vakuuttaa ettei hoito juuri sattunut. :) Tana aamuna otin viela vyohyketerapian, joka oli varsin hassun tuntuista, pirkule kun koko jalka puutui siita hoykytyksesta.
Hieroja oli varsin mukava kaveri, han puhui melko hyvin englantia, joten juttelimme niita naita hierontojen ajan. Han myos opetti minulle kiinaa ja kertoi kuinka vain yksi kymmenesta otetaan armeijaan ja nelja kymmenesta paasee testien lapi yliopistoon, jossa vuosi maksaa 1000 euroa. Han kertoi kerailevansa kolikoita, ja pyysi minulta suomalaisia. No minullahan oli taysi euroapurillinen, joten minulla oli joka lajia, seka muutama italialainen ja hollantilainenkin. Lahjoitin nama hanelle, josta riemastuneena han vei minut laheiseen kuppilaan isolle aamiaselle ja oluelle. Varsin mukava kaveri kaikenkaikkiaan. Han oli jotenkin liikuttava kertoessaan, etta han haluaa kerata vieraiden maiden kolikoita, koska ei itse voi matkustaa. Elama on kiinni rahan keraamisessa perheelle.

Eilen kavimme myos kaupunginmuurilla, joka on melkoinen paikka. 14 kilometria pitka muuri, jonka poikkileikkaus on ehka 15x15 metria. Muuria koko ajan rakennetaan yhtenaiseksi, mutta kylla sen paalla oli nytkin kaveltavaa kerrakseen.

Lonely planet mainostaa, etta tama kaupunki on varsin saasteeton. Lienee turhaa puhetta, tai sitten taalla on vain todella paha sumu ollut koko ajan. Kavimme tanaan isossa tornissa hyvien nakoalojen toivossa, mutta eihan sielta tietenkaan mitaan nahnyt. Hernerokkaa vaan.

Kavimme tanaan museossa, jossa oli esilla taman alueen muinaisloytoja, lahinna kuppeja ja patsaita kronologisessa jarjestyksessa. Ei mitaan kovin kummoista, lahinna suurin anti oli se, etta infotauluissa kerrottiin hieman eri dynastioista.

Eras havainto, minka tein eilen, oli se etta emme ole koko matkan aikana juurikaan kiertaneet nahtavyyksia keskenamme. Olemme aina loytaneet hostellista tai junasta sattumalta muita matkaajia, joilla on ollut yhtenevat suunnitelmat kanssamme. Olemme siis yhdistaneet voimamme, ja henganneet samassa porukassa yleensa useamman paivan. Koko Xi'anin ajan kanssamme on ollut Pingyaossa tapaamamme Elizabeth Irlannista. Tuntuu jotenkin hassulta, etta han nyt sitten jaa tanne ja me jatkamme parin tunnin paasta matkaamme kohti Guilinia, jossa kenties tapaamme uuden tuttavan, jonka kanssa naemme kauniita paikkoja. Onneksi keraamme mailiosoitteita, jotta voimme joskus myohemmin vaihtaa kuulumisia.

No niin, kuvia loytyy siis seuraavista osoitteista:

http://www.flickr.com/photos/50494625@N00/
http://www.flickr.com/photos/41828727@N00/
http://www.flickr.com/photos/34668411@N00/
http://www.flickr.com/photos/73209865@N00/
http://www.flickr.com/photos/90196092@N00/ (kylla, jouduin taas luomaan uuden tilin)

Pingyao

Onpas ollut taas pitka paiva. Saavuimme kuuden aikaan aamulla junalla Pekingista tanne 500 kilsaa lanteenpain, pieneen kaupunkiin nimelta Pingyao. Junamatka oli kylla melkoinen kokemus. Emme saaneet makuupaikkoja, vaikka kyseessa olikin yli kymmenen tunnin yojuna. Menimme luokassa "hardseat", mika aika hyvin kuvaa sita, etta mukavuus ei ollut kovin kummoinen. Mutta meilla oli sentaan istumapaikat. Juna tuli nimittain ihan tayteen. Koko kaytava oli taynna ihmisia, jotka koittivat parhaansa mukaan tehda olonsa mukavaksi. Nukkuminen oli halyn ja kirkkaiden valojen ja ahtauden ja penkin kauheuden vuoksi vaikeaa. Mutta kaikenlaista tuli nahtya. Kaikki paikat olivat siis sellaisia suomalaisista ic-junista tuttuja poytapaikkoja, joiden ymparilla oli nelja tai kuusi ihmista istumassa. Minun viereisen poydan valtasi eras pikkutytto viihdyttaen koko junanvaunua laululla ja tanssilla. Viereisen miehen lapsenlapsi asettautui mukavasti nukkumaan penkkien alle. Joni ei uskaltanut ummistaa silmiaan, koska oli varma, etta silloin tapahtuu viela jotain kummallisempaa, joku paastaa todennakoisesti sakillisen apinoita valloilleen.

Mutta niin, meita oli onneksi taas hostellin mies vastassa asemalla, jossa tapasimme uuden tuttavuuden, irlantilaisen Lizin. Hanen kanssaan tutustuimme tahan viehattavaan pikkukaupunkiin, joka on todellakin kuin jostain elokuvasta. Tama kaupunki on nimittain jaanyt vahan syrjaan, ja siksi modernisointia ei ole lahes ollenkaan tehty, joten vanhat rakennukset tayttavat katukuvan. Myoskaan ylirestaurointia ei ole nakyvissa. Joukkoomme liittyi sattumalta eras ruotsalainen ymparistotieteen opiskelija Johan, joka on menossa Pekingiin tekemaan tutkimusta paikallisten asennoitumisesta ilmastonmuutokseen. (!) Tutustuime rakennusmuseoihin ja naimme aivan sattumalta eraassa tallaisessa varsin viehattavan teatterinaytoksen teen ja auringonkukansiemenien kera. Illemmalla joukkomme taydensi norjalainen Tor, jonka tapasimme jo toistamiseen, silla naimme hanet jo Pekingissa. Iltakavelylla loysimme aivan loistavan teekaupan, josta teinkin tuliaisostokseni. Hitsi viekoon, olisipa tuollainen valikoima jossain lahempana suomea...

Kuvia on taas lisaa "loppukiinan" flickr-tililla. Kamerani tosiaan herasi taas henkiin, joten olen saanut taas tehtya lisaa flickrintaytetta.

Huomenna vuokraamme pyorat ja poljemme laheiselle temppelille. Illalla otammekin suunnan kohti Xi'ania, hieman suurempaa kaupunkia, jonka lahella meita odottavat innokkaina Terrakotta-soturit.

Mitas Pekingissa

Pekinginkokemus on tahan mennessa ollut varsin mukava. Kielletty kaupuinki kaytiin ihan tarpeeksi tarkkaan lapi, alkoi sekin paikka jo toistamaan itseaan. Hutongeilla eli kapeilla kujilla on tullut kaveltya tosi paljon, tama hostellikin on sellaisella myymalahutongilla. Tunnelma taalla on ihan mieleton, koko ajan joku huutaa jotain, torvet soivat, pyoran kellot kilkattavat, megafoneista tulee mainoslauseita, jne. ja koko ajan on hirvean kuuma ja kostea. Kuuma ilmasto kehottaa paastoamaan, tosin mina olen kylla syonyt ihan hirveita kasoja. Ruoka on valtaosin ollut tosi hyvaa, eilen syotiin pekingin ankkaa joka oli nain kasvissyojankin nakovinkkelista torkean maukasta. Riisia on tietysti syoty ja nuudelia, seka munakoisoa. Vetta menee hirveita maaria.

Muurilla kaytiin eilen, se oli kiva matka, komea rakennelmahan se on, vaikka eihan sita pituutta tietankaan pysty siina kasittamaan. Parasta antia varmasti oli maisemat. Alas muurilta tultiin hauskalla kelkkaradalla, jollainen on mm. Rukalla kesaisin.

Tanaan sitten saatiin tulevaisuuskin pakettiin, silla ostimme lentoliput Suomeen. Matka on Shangaista Helsinkiin 5.9. Eli 17 paivaa on viela matkaa jaljella.

Hauskinta Pekingissa on ollut kavella kaduilla ihmistungoksessa. Varuillaan tosin saa olla. Jatkuvasti joku yrittaa myyda jotain: riksakyytia, pullovetta, rihkamaa, uusinta villitysta parisevia magneetteja tms. Varsin yleista on, etta nuoret opiskelijat tulevat juttelemaan, jotkut ilmeisesti vain harjoitellakseen englantia, mutta monilla on ketunhanta kainalossa. Monesti puhe kaantyy siihen, etta lahistolla olisi mielenkiintoinen taidenayttely, jossa on opiskelijoiden toita myynnissa. Kaikki on tietysti ilmaista, mutta sitten sosiaalinen paine taivuttaa ostamaan, minakin menin tahan halpaan, en tosin harmittele, silla ostamani tuliainen oli oikein mukava.

Liikkuminen taalla on varsin vaivatonta. Metro toimii hyvin, ja se on ilmastoitu. Takseja on todella paljon ja ne ovat todella luotettavia, yksi jopa palasi takaisin palauttamaan minulle autoon unohtamani aurinkolasit.

SAasteet kayvat henkeen. Sita ei akuutisti huomaa, mutta paivan kaupungilla kaveltyaan alkaa kroonisesti yskittaa. Oma osansa on varmasti lampotilavaihteluilla, ulkona on koko ajan painostavan kuuma ja kostea, metroissa ja takseissa tuntuu sen jalkeen jaisen kylmalta.

Tiananmenin aukio on paljon isompi kuin luulin, kylla jaa Kuopion torikin kakkoseksi. Olin nahnyt unta, etta se olisi ollut oikeasti stadion, mutta tama osoittautui vaaraksi.

Olemme tavanneet taas ihan hirvean maaran mielenkiintoisia ihmisia, lahinna muita matkailijoita taalla hostellilla, ja vaihtaneet matkakokemuksia ja hauskoja juttuja. Todella mielenkiintoista. Ihmisiin on todella helppo tutustua, sen kuin menee vain juttelemaan ja on jo loytanyt uuden ystavan, jonka kanssa sitten sopiikin jo seuraavan tapaamisen. Tanaan menemme esimerkiksi eraan ruotsalaisen kanssa katsomaan breakdancea jonnekin klubille.

Meinasin muuten syoda skorpionia, mutta sitten meni sisu kaulaan. Metodi on nimittain se, etta skorpionit tokataan elavana tikkuun, nain asiakas nakee etta tavara on tuoretta. Sitten asiakkaan edessa tikku lasteineen karistetaan ja ojennetaan asiakkaalle. Mutta ei perhana etta teki ilkeaa katsella niita pikkuisia siina satkimassa. VAihtoehtona olisi ollut myos epailyttavan nakoisia toukkia. Hmm. Ei kiitos.

Kiinaa on ollut hauska harjoitella, koitan kayttaa sita aina asiointitilanteissa ja lepohetkina tankkaan sanoja. Olen jo saanut jotain onnistumaankin, vaikka vaikeaa on valilla saada itseaan ymmarretyksi. ja joka puolella vain on merkkeja, jotka haluaisi ymmartaa, mutta ei.

Huomenna on siis tarkoitus jattaa tama paikka taakse, ja lahtea lounaaseen kohti suurkaupunki Xi'ania. Matkalla pysahdymme Pianyanissa. Xi'anista jatkamme etelaan kohti kaunista Yangshuon pikkukaupunkia. Sielta lahdemmekin jo Shangaihin, josta siis lennamme kotosuomeen kotoisella Finnairin koneella.

Etten unohda, niin kuvia loytyy sitten neljasta osoitteesta: http://www.flickr.com/photos/50494625@N00/
http://www.flickr.com/photos/41828727@N00/
http://www.flickr.com/photos/34668411@N00/
http://www.flickr.com/photos/73209865@N00/

Terkkuja!