Pingyao

Onpas ollut taas pitka paiva. Saavuimme kuuden aikaan aamulla junalla Pekingista tanne 500 kilsaa lanteenpain, pieneen kaupunkiin nimelta Pingyao. Junamatka oli kylla melkoinen kokemus. Emme saaneet makuupaikkoja, vaikka kyseessa olikin yli kymmenen tunnin yojuna. Menimme luokassa "hardseat", mika aika hyvin kuvaa sita, etta mukavuus ei ollut kovin kummoinen. Mutta meilla oli sentaan istumapaikat. Juna tuli nimittain ihan tayteen. Koko kaytava oli taynna ihmisia, jotka koittivat parhaansa mukaan tehda olonsa mukavaksi. Nukkuminen oli halyn ja kirkkaiden valojen ja ahtauden ja penkin kauheuden vuoksi vaikeaa. Mutta kaikenlaista tuli nahtya. Kaikki paikat olivat siis sellaisia suomalaisista ic-junista tuttuja poytapaikkoja, joiden ymparilla oli nelja tai kuusi ihmista istumassa. Minun viereisen poydan valtasi eras pikkutytto viihdyttaen koko junanvaunua laululla ja tanssilla. Viereisen miehen lapsenlapsi asettautui mukavasti nukkumaan penkkien alle. Joni ei uskaltanut ummistaa silmiaan, koska oli varma, etta silloin tapahtuu viela jotain kummallisempaa, joku paastaa todennakoisesti sakillisen apinoita valloilleen.

Mutta niin, meita oli onneksi taas hostellin mies vastassa asemalla, jossa tapasimme uuden tuttavuuden, irlantilaisen Lizin. Hanen kanssaan tutustuimme tahan viehattavaan pikkukaupunkiin, joka on todellakin kuin jostain elokuvasta. Tama kaupunki on nimittain jaanyt vahan syrjaan, ja siksi modernisointia ei ole lahes ollenkaan tehty, joten vanhat rakennukset tayttavat katukuvan. Myoskaan ylirestaurointia ei ole nakyvissa. Joukkoomme liittyi sattumalta eras ruotsalainen ymparistotieteen opiskelija Johan, joka on menossa Pekingiin tekemaan tutkimusta paikallisten asennoitumisesta ilmastonmuutokseen. (!) Tutustuime rakennusmuseoihin ja naimme aivan sattumalta eraassa tallaisessa varsin viehattavan teatterinaytoksen teen ja auringonkukansiemenien kera. Illemmalla joukkomme taydensi norjalainen Tor, jonka tapasimme jo toistamiseen, silla naimme hanet jo Pekingissa. Iltakavelylla loysimme aivan loistavan teekaupan, josta teinkin tuliaisostokseni. Hitsi viekoon, olisipa tuollainen valikoima jossain lahempana suomea...

Kuvia on taas lisaa "loppukiinan" flickr-tililla. Kamerani tosiaan herasi taas henkiin, joten olen saanut taas tehtya lisaa flickrintaytetta.

Huomenna vuokraamme pyorat ja poljemme laheiselle temppelille. Illalla otammekin suunnan kohti Xi'ania, hieman suurempaa kaupunkia, jonka lahella meita odottavat innokkaina Terrakotta-soturit.