Junalla Kiinaan ja takaisin

Matkakuvat yhdessä paikassa!

2007-01-16T01:24:00.000-08:00

Hei,
loin nettiportaali flickrissä ryhmän jonne laitoin kaikki matkakuvamme, tai ainakin melkein kaikki. :)

Osoite on siis

http://www.flickr.com/groups/kiina/

Valitettavasti en osaa laittaa kuvia aikajärjestykseen, joten kronologisuutta ei kannata odottaa.

Kotona taas

2006-09-06T08:51:00.000-07:00

Näin on matka ohi, ja koto-Suomi on koittanut. Lento sujui ongelmitta, lähinnä tuntui käsittämättömältä, että kuuden viikon matkaamisen kodista poispäin voi kuitata kahdeksan tunnin lennolla.

Kotiin palaaminen tuntuu varsin kummalta viela tässä vaiheessa, kun ei ole oikein tottunut ajatuksen. Joka paikassa ei ole kiinalaisia merkkejä tai hirveitä määriä ihmisiä. Mutta noh, kyllä tuntuu oikeasti mukavammalta näin.

Kiitokset kaikille lukijoille mielenkiinnosta, tämä blogi taitaa nyt olla lopuillaan. :)

Yangshuosta lisaa

2006-08-31T22:26:00.000-07:00

Niin mihinkas mina jainkaan. Olimme siis saapuneet Guiliniin, jossa kuitenkin viivyimme vain yhden yon, silla varsinainen maaranpaamme Yangshuo oli tunnin bussimatkan paassa. Guilinin hostellin palvelu oli muuten yllattavan paljon nihkeampaa kuin mihin olimme tottuneet, joten visiittimme pikaisuus siina paikassa ei harmittanut. Yangshuon bussiin mennessamme tapasimme hauskan kiinalaispojan, joka jutteli kanssamme niita naita ja ohjasi meidat oikeaan bussiin.

Yangshuoon saavuttaessa huomio kiinnittyi heti siihen, mista tama paikka on kuuluisa: uskomaton vuorimaisema. Meilla onkin ihan liikaa kuvia siita flickrissa sitten. Bussista noustessa kavelimme melkoiseen turistimiinaan. Aija tarjosi meille hotellia halvalla kuljetuksineen kaikkineen, ja me tartuimme tilaisuuteen. Ensimmainen kerta muuten kun majoituimme hotelliin, tahan mennessa olimme yopyneet hostelleissa, ja silloin reissun alkupuolella kotimajoituksessa. No mutta halvalla saatiin, niin mikas siina, saatiinpa vahan luksuksempaa tasoa valilla. Majoituttuamme hotellimies nimelta Robert alkoi sitten myyda meille turistireissuja. Han totta kai tarjosi kaljaa ja naytti kirjasestaan suosituksia edellisilta asiakkailtaan monilla eri kielilla. Han myi melkoista pakettia: pyorailya, veneajelua, luolaseikkailua, bambulautta-ajelua, kajakkimelontaa. Mietinnan jalkeen suostuimme tarjoukseen vaikka hinta hirvittikin. Ajattelimme, etta tama on helpoin tapa saada kaikki irti tasta paikasta, kun kerran olemme taalla varsin vahan aikaa. Ja sita paitsi kaikki turistiasiat ovat todella kalliita yksinaankin. No lahdimme siis matkaan ensimmaisena paivana pyoraillen hyvaa englantia puhuvan oppaan kanssa. Valilla pyorat lastattiin bambukauttaan, jolla kellien menimme jokea alas. Varsin kummallinen kokemus muuten, kauniit maisemat, mutta uskomattoman turistinen fiilis, kun joki on taynna irvokkaan nakoisia aurinkovarjoja bambulauttojen paalla. Seuraavana vuorossa oli hieno luola, jossa oli hienoja kalkkikivimuodostelmia. Kavimme myos mutakylvyssa, joka oli tosi hauskaa. Todella kummallinen tunne, kun mudan pinnalla voi vain aivan ilman ponnistuksia kellua.

Seuraavana paivana herasimme aikaisin jokiajelulle turistiveneella, joka naytti hieman lisaa hienoja vuoria. Kavelimme veneen maaranpaasta kiinalaisen perheen kanssa ruokapaikkaan, joka tarjosi yllattavaan kiinalaiseen tapaan mm. ankkaa. Ohitimme maiseman, joka on painettu 20 yuanin seteliin. Jes.

Paivalla vuorossa oli kajakkimelontaa, mika oli todella mukavaa. Taisimme taittaa varsin pitkan matkan, silla meilla meni monta tuntia vaikka menimme myotavirtaan. Tosin pysahdyimme pitkaksi aikaa matkan varrella olleessa kylassa syomaan ja seuraamaan mahjong-pelia. Kavimme myos katsomassa kuuluisia taikalampia, jotka ovat mukamas kaikki eri varisia. Hopo hopo.

Kolmantena Yangshuo-paivana otimme ohjat omiin kasiimme ja vuokrasimme pyorat ja polkaisimme laheiseen kylaan, jossa meidat otti iloiten vastaan mummojen armeija. He kantoivat poytaan kaikenmoista keksia, ja kaatoivat kuppeihimme lisaa teeta vaikka kuinka koitimme kieltaytya. Kavimme uimassa joessa, vaikka meilla oli hieman ongelmia vesipuhvelivasikan kanssa, joka ei halunnut uskoa ettemme aio asettua hanen ja emonsa valiin. Veden lampotila oli muuten sellainen, ettei se oikeastaan virkista ollenkaan, lahinna vedessa on vahan mukavampi olla kuin pinnalla, jossa hikoaa kuin hirvi. Ennen paluumatkaa pelasimme korttia parin israelilaisen kanssa. Heilta saimme vinkin menna eraan hostellin kattobaariin katsomaan auringonlaskua. Paasimme kyseiseen baariin kuitenkin vasta joskus puolenyon aikaan, silla kavellessamme kaupungilla meidat kutsuttiin kiinalaisen vieraidenkielienkoulun vieraiksi. Tarjolla oli ilmaista olutta ja hyvaa seuraa, joten siellahan sitten ilta vierahti.

Seuraavat kaksi paivaa kuluivatkin sitten junassa. Talla kertaa mukavuus oli ihan toista, silla meilla oli oikein mukavat makuupaikat. Meilla oli ylapedit, jotka olivat hammastyttavan kylmat ilmastoinnin vuoksi. Enpa olisi uskonut, etta joudun kiinassa kayttamaan pitkia kalsareita, mutta nain kavi. :) Juttelimme pitkat patkat tapaamiemme hollantilaisten kanssa, pelasimme myos korttia, piraattikorteilla tietysti.

Shanghaihin saavuttiin aika myohaan illalla, hostellivarauksemme oli jo menetetty, jouduimme kappailemaan toiseen hostelliin, josta onneksi loysimmekin tilaa. Tapasimme myos mukavan itavaltalaisen Stefanin, jonka kanssa laksimme tutustumaan Shanghain yohon. Kavimme parissa paikassa, lahinna ulkomaalaisten tayttamissa. Eipa meininki tuntunut lansimaista eroavan.

Seuraavana paivana tapasimme yllatykseksemme muutaman mukavan suomalaisen hostellillamme. Olivat juuri tulleet opiskelemaan Kiinaan. Oli myos aika saada puhtaita vaatteita Yangshuon mutaseikkailujen jaljilta. Toiminta osoittautui haastavaksi, pyykkipalvelua ei ollut vaan piti turvautua tee-se-itse-toimintaan. Pyykinpesukone loytyi kylla, mutta vain yksi ja sekin koko ajan kaytossa. Jonotimme tuntikausia, varsin turhauttavaa puuhaa kun staffi kayttaa konetta mielivaltaisesti jonon ohi. Saimme sitten lopulta pestya vain puolet pyykistamme, eika nekaan ole viela usean paivan jalkeenkaan kuivaneet tassa kosteassa ilmassa.

Illalla oli aika tutustua Shanghain ykkosnahtavyyteen, Bundiin. Kyseessa on vanha lansimaalaisen arkkitehtuurin nayteikkuna kaupungin parhaalla paikalla. En tiennyt ennen tanne tuloani Shanghain historiaa lansimaiden rakentamana kaupunkina. Varsin hammentava paikka kylla.

Eilen vietimme paivan shoppaillen tuliaisia, olimme elektroniikkaostoksilla. Varsinainen kokemus tinkimiskulttuurin vuoksi. Tutustuimme myos mukavaan teekauppaan, jossa olimme sitten koko illan teeta maistellen ja mukavia jutellen.

Tanaan katsoimme Shanghaita ylailmoista, Aasian korkeimmasta tornista. Kerrassaan hammentava naky, kun pilvenpiirtajia nakyy niin hirveita maaria, eika kaupungin loppua nay horisontissa (mika ei sinansa ole paljon silla ilma oli taas hirvean sumuisa)

Talla hetkella istuksimme nettikahvilassa. Koitin ladata kuvia nettiin, mutta Wal-Martista ostamani paristot kestivat touhussa taysin liioittelematta yhden minuutin. No tulipahan blogi paivitettya. Huomenna viela lisaa tuliaisostoksia, pitaisi kuulemma olla aurinkoinen paiva.

Lisaa kuvia loytyy osoitteesta http://www.flickr.com/photos/99633489@N00/

ja

http://www.flickr.com/photos/83245482@N00/

ja

http://www.flickr.com/photos/16521535@N00/

ja

http://www.flickr.com/photos/99419036@N00/

ja

http://www.flickr.com/photos/26427087@N00/

ja

http://www.flickr.com/photos/73209865@N00/

Yangshuo

2006-08-26T09:43:00.000-07:00

Jeps, tyhjentelen tassa jonin kameraa, omani on taas telakalla. Uusia tai siis oikeastaan jo ammoisia kuvia loytyy osoitteesta http://www.flickr.com/photos/52208016@N00/

Tulimme tanne Etela-Kiinaan tosiaan junalla. Matka kesti 28 tuntia ja meilla oli penkkipaikat, ei makuuvaunua. Huumori meinasi jossain vaiheessa loppua. Ei viela siina vaiheessa kun juna oli ensimmaiset 15 tuntia ihan tupaten taynna. Ei viela siina vaiheessa kun turkkilainen nainen nukutti penskaansa minun jalkatilassani. Ei viela siina vaiheessa kun se penska kusi kauniissa kaaressa paalleni. Ei viela siina vaiheessa kun viereemme asettui melkoinen rookimies. Oikeastaan siina vaiheessa, kun luulimme olevamme perilla, mutta sitten selvisi etta kolme tuntia pitaa kestaa viela.

No ei se niin paha keikka ollut. Saimme jopa jonkin verran nukuttuakin kekseliaissa asennoissa. Luimme lonely planetista vinkkeja seuraavaa kohdettamme varten. Tavasimme kiinankielista tinttia tai siis oikeastaan katselimme kuvia. Pelasimme useamman holtittoman korttipelin. Loppumatkasta juttelimme parhaamme mukaan viereemme tulleiden rakennusmiesten kanssa. He lukivat mielenkiinnolla tinttia ja kuopion kiinankielista esittelyvihkoa. Saimme heilta pyoreita paarynoita, he saivat suomi-postikortteja. Keskustelu oli perustasoa: "Suomi-kylma...brr."

Olimme aika poikki, kun saavuimme puolenyon aikoihin paamaaraamme Guiliniin, melkoiseen turistipaikkaan. Olimme onneksi varanneet hostellin etukateen.

Jatkan kirjoittelua paremmalla ajalla. Nyt pitaa nukkua, huomenna aamuaikaisella veneajelu.

Selvennys kuvista

2006-08-24T04:03:00.000-07:00

Niin siis uusia kuvia loytyy osoitteista:

http://www.flickr.com/photos/90196092@N00/

ja

http://www.flickr.com/photos/50494625@N00/

Xi'an

2006-08-24T03:25:00.000-07:00

Nyt olemme viettaneet noin kolme paivaa Kiinan entisessa paakaupungissa, muinaisessa maailmanmahtipaikassa. Toissapaivana ohjelmassa olivat tosiaan kuuluisat Terrakottasoturit, jotka sijaitsevat lyhyen bussimatkan paassa kaupungista. Olihan se varsin hieno paikka, kuvat flickrissa puhukoot puolestaan. Yllatys oli lahinna se, etta kuinka hirvean paljon kaivuutyota on viela tekematta, vaikka loyto tehtiin 30 vuotta sitten. Rahat lienevat kuluneet lahinna mielettomien turistihallien rakentamiseen.

Eilen vuorossa oli kaupunkikierros. Taalla on iso muslimiyhteiso hienon moskeijan ymparilla. Shoppailimme teemukeja, kokeilimme parhaamme mukaan tinkia ja etsia halvinta paikkaa, taalla kun helposti pyydetaan yli kymmenkertaista hintaa. Olen varsin huono tinkimaan, joten ostin sitten lopulta mukin kahdella eurolla, vaikka ystavani sanoivat sita ryostoksi. En jaksa valittaa, kyse on kuitenkin pikkurahasta. Illalla kavimme syomassa Jonin kanssa pikkuravintolassa ja meita laskutti nuori poika joka ei tajunnut huijata, joten saimme varsin halvan illallisen. :)

Hostelli, jossa olemme on isoin matkamme varrella nakemistamme. Kolme kerrosta, ja koko ajan paljon ihmisia joka paikassa. Kuitenkin taalla on mukava tunnelma, niin kuin kai kaikissa hostelleissa. Koko ajan tapaa uusia ihmisia, ja kuulee uusia tarinoita.

Pyykkipalvelu aiheutti hieman paanvaivaa, silla kaikkien pyykit oli ripustettu narulle ympari hostellia, ja tuli varsin hauska metsastysleikki, kun "viela puuttuu yhdet kalsarit ja sukka".

Hostellissa on hyva hieroja. Otimme molemmat eilen kiinalaisen hieronnan, joka ei ainakaan minun kohdallani juurikaan eronnut hieronnoista, joita olen tottunut suomessa saamaan. Eksotiikkaa oli kuitenkin tiedossa, silla heti kun hieroja naki selkani aknen, han ehdotti imukuppihoitoa eli kuppausta. No mikas siina, kaikkea pitaa kokeilla. Kuvat flickrissa eivat sitten ole heikkohermoisille, voin kylla vakuuttaa ettei hoito juuri sattunut. :) Tana aamuna otin viela vyohyketerapian, joka oli varsin hassun tuntuista, pirkule kun koko jalka puutui siita hoykytyksesta.
Hieroja oli varsin mukava kaveri, han puhui melko hyvin englantia, joten juttelimme niita naita hierontojen ajan. Han myos opetti minulle kiinaa ja kertoi kuinka vain yksi kymmenesta otetaan armeijaan ja nelja kymmenesta paasee testien lapi yliopistoon, jossa vuosi maksaa 1000 euroa. Han kertoi kerailevansa kolikoita, ja pyysi minulta suomalaisia. No minullahan oli taysi euroapurillinen, joten minulla oli joka lajia, seka muutama italialainen ja hollantilainenkin. Lahjoitin nama hanelle, josta riemastuneena han vei minut laheiseen kuppilaan isolle aamiaselle ja oluelle. Varsin mukava kaveri kaikenkaikkiaan. Han oli jotenkin liikuttava kertoessaan, etta han haluaa kerata vieraiden maiden kolikoita, koska ei itse voi matkustaa. Elama on kiinni rahan keraamisessa perheelle.

Eilen kavimme myos kaupunginmuurilla, joka on melkoinen paikka. 14 kilometria pitka muuri, jonka poikkileikkaus on ehka 15x15 metria. Muuria koko ajan rakennetaan yhtenaiseksi, mutta kylla sen paalla oli nytkin kaveltavaa kerrakseen.

Lonely planet mainostaa, etta tama kaupunki on varsin saasteeton. Lienee turhaa puhetta, tai sitten taalla on vain todella paha sumu ollut koko ajan. Kavimme tanaan isossa tornissa hyvien nakoalojen toivossa, mutta eihan sielta tietenkaan mitaan nahnyt. Hernerokkaa vaan.

Kavimme tanaan museossa, jossa oli esilla taman alueen muinaisloytoja, lahinna kuppeja ja patsaita kronologisessa jarjestyksessa. Ei mitaan kovin kummoista, lahinna suurin anti oli se, etta infotauluissa kerrottiin hieman eri dynastioista.

Eras havainto, minka tein eilen, oli se etta emme ole koko matkan aikana juurikaan kiertaneet nahtavyyksia keskenamme. Olemme aina loytaneet hostellista tai junasta sattumalta muita matkaajia, joilla on ollut yhtenevat suunnitelmat kanssamme. Olemme siis yhdistaneet voimamme, ja henganneet samassa porukassa yleensa useamman paivan. Koko Xi'anin ajan kanssamme on ollut Pingyaossa tapaamamme Elizabeth Irlannista. Tuntuu jotenkin hassulta, etta han nyt sitten jaa tanne ja me jatkamme parin tunnin paasta matkaamme kohti Guilinia, jossa kenties tapaamme uuden tuttavan, jonka kanssa naemme kauniita paikkoja. Onneksi keraamme mailiosoitteita, jotta voimme joskus myohemmin vaihtaa kuulumisia.

No niin, kuvia loytyy siis seuraavista osoitteista:

http://www.flickr.com/photos/50494625@N00/
http://www.flickr.com/photos/41828727@N00/
http://www.flickr.com/photos/34668411@N00/
http://www.flickr.com/photos/73209865@N00/
http://www.flickr.com/photos/90196092@N00/ (kylla, jouduin taas luomaan uuden tilin)

Pingyao

2006-08-20T08:28:00.000-07:00

Onpas ollut taas pitka paiva. Saavuimme kuuden aikaan aamulla junalla Pekingista tanne 500 kilsaa lanteenpain, pieneen kaupunkiin nimelta Pingyao. Junamatka oli kylla melkoinen kokemus. Emme saaneet makuupaikkoja, vaikka kyseessa olikin yli kymmenen tunnin yojuna. Menimme luokassa "hardseat", mika aika hyvin kuvaa sita, etta mukavuus ei ollut kovin kummoinen. Mutta meilla oli sentaan istumapaikat. Juna tuli nimittain ihan tayteen. Koko kaytava oli taynna ihmisia, jotka koittivat parhaansa mukaan tehda olonsa mukavaksi. Nukkuminen oli halyn ja kirkkaiden valojen ja ahtauden ja penkin kauheuden vuoksi vaikeaa. Mutta kaikenlaista tuli nahtya. Kaikki paikat olivat siis sellaisia suomalaisista ic-junista tuttuja poytapaikkoja, joiden ymparilla oli nelja tai kuusi ihmista istumassa. Minun viereisen poydan valtasi eras pikkutytto viihdyttaen koko junanvaunua laululla ja tanssilla. Viereisen miehen lapsenlapsi asettautui mukavasti nukkumaan penkkien alle. Joni ei uskaltanut ummistaa silmiaan, koska oli varma, etta silloin tapahtuu viela jotain kummallisempaa, joku paastaa todennakoisesti sakillisen apinoita valloilleen.

Mutta niin, meita oli onneksi taas hostellin mies vastassa asemalla, jossa tapasimme uuden tuttavuuden, irlantilaisen Lizin. Hanen kanssaan tutustuimme tahan viehattavaan pikkukaupunkiin, joka on todellakin kuin jostain elokuvasta. Tama kaupunki on nimittain jaanyt vahan syrjaan, ja siksi modernisointia ei ole lahes ollenkaan tehty, joten vanhat rakennukset tayttavat katukuvan. Myoskaan ylirestaurointia ei ole nakyvissa. Joukkoomme liittyi sattumalta eras ruotsalainen ymparistotieteen opiskelija Johan, joka on menossa Pekingiin tekemaan tutkimusta paikallisten asennoitumisesta ilmastonmuutokseen. (!) Tutustuime rakennusmuseoihin ja naimme aivan sattumalta eraassa tallaisessa varsin viehattavan teatterinaytoksen teen ja auringonkukansiemenien kera. Illemmalla joukkomme taydensi norjalainen Tor, jonka tapasimme jo toistamiseen, silla naimme hanet jo Pekingissa. Iltakavelylla loysimme aivan loistavan teekaupan, josta teinkin tuliaisostokseni. Hitsi viekoon, olisipa tuollainen valikoima jossain lahempana suomea...

Kuvia on taas lisaa "loppukiinan" flickr-tililla. Kamerani tosiaan herasi taas henkiin, joten olen saanut taas tehtya lisaa flickrintaytetta.

Huomenna vuokraamme pyorat ja poljemme laheiselle temppelille. Illalla otammekin suunnan kohti Xi'ania, hieman suurempaa kaupunkia, jonka lahella meita odottavat innokkaina Terrakotta-soturit.

Mitas Pekingissa

2006-08-18T02:52:00.000-07:00

Pekinginkokemus on tahan mennessa ollut varsin mukava. Kielletty kaupuinki kaytiin ihan tarpeeksi tarkkaan lapi, alkoi sekin paikka jo toistamaan itseaan. Hutongeilla eli kapeilla kujilla on tullut kaveltya tosi paljon, tama hostellikin on sellaisella myymalahutongilla. Tunnelma taalla on ihan mieleton, koko ajan joku huutaa jotain, torvet soivat, pyoran kellot kilkattavat, megafoneista tulee mainoslauseita, jne. ja koko ajan on hirvean kuuma ja kostea. Kuuma ilmasto kehottaa paastoamaan, tosin mina olen kylla syonyt ihan hirveita kasoja. Ruoka on valtaosin ollut tosi hyvaa, eilen syotiin pekingin ankkaa joka oli nain kasvissyojankin nakovinkkelista torkean maukasta. Riisia on tietysti syoty ja nuudelia, seka munakoisoa. Vetta menee hirveita maaria.

Muurilla kaytiin eilen, se oli kiva matka, komea rakennelmahan se on, vaikka eihan sita pituutta tietankaan pysty siina kasittamaan. Parasta antia varmasti oli maisemat. Alas muurilta tultiin hauskalla kelkkaradalla, jollainen on mm. Rukalla kesaisin.

Tanaan sitten saatiin tulevaisuuskin pakettiin, silla ostimme lentoliput Suomeen. Matka on Shangaista Helsinkiin 5.9. Eli 17 paivaa on viela matkaa jaljella.

Hauskinta Pekingissa on ollut kavella kaduilla ihmistungoksessa. Varuillaan tosin saa olla. Jatkuvasti joku yrittaa myyda jotain: riksakyytia, pullovetta, rihkamaa, uusinta villitysta parisevia magneetteja tms. Varsin yleista on, etta nuoret opiskelijat tulevat juttelemaan, jotkut ilmeisesti vain harjoitellakseen englantia, mutta monilla on ketunhanta kainalossa. Monesti puhe kaantyy siihen, etta lahistolla olisi mielenkiintoinen taidenayttely, jossa on opiskelijoiden toita myynnissa. Kaikki on tietysti ilmaista, mutta sitten sosiaalinen paine taivuttaa ostamaan, minakin menin tahan halpaan, en tosin harmittele, silla ostamani tuliainen oli oikein mukava.

Liikkuminen taalla on varsin vaivatonta. Metro toimii hyvin, ja se on ilmastoitu. Takseja on todella paljon ja ne ovat todella luotettavia, yksi jopa palasi takaisin palauttamaan minulle autoon unohtamani aurinkolasit.

SAasteet kayvat henkeen. Sita ei akuutisti huomaa, mutta paivan kaupungilla kaveltyaan alkaa kroonisesti yskittaa. Oma osansa on varmasti lampotilavaihteluilla, ulkona on koko ajan painostavan kuuma ja kostea, metroissa ja takseissa tuntuu sen jalkeen jaisen kylmalta.

Tiananmenin aukio on paljon isompi kuin luulin, kylla jaa Kuopion torikin kakkoseksi. Olin nahnyt unta, etta se olisi ollut oikeasti stadion, mutta tama osoittautui vaaraksi.

Olemme tavanneet taas ihan hirvean maaran mielenkiintoisia ihmisia, lahinna muita matkailijoita taalla hostellilla, ja vaihtaneet matkakokemuksia ja hauskoja juttuja. Todella mielenkiintoista. Ihmisiin on todella helppo tutustua, sen kuin menee vain juttelemaan ja on jo loytanyt uuden ystavan, jonka kanssa sitten sopiikin jo seuraavan tapaamisen. Tanaan menemme esimerkiksi eraan ruotsalaisen kanssa katsomaan breakdancea jonnekin klubille.

Meinasin muuten syoda skorpionia, mutta sitten meni sisu kaulaan. Metodi on nimittain se, etta skorpionit tokataan elavana tikkuun, nain asiakas nakee etta tavara on tuoretta. Sitten asiakkaan edessa tikku lasteineen karistetaan ja ojennetaan asiakkaalle. Mutta ei perhana etta teki ilkeaa katsella niita pikkuisia siina satkimassa. VAihtoehtona olisi ollut myos epailyttavan nakoisia toukkia. Hmm. Ei kiitos.

Kiinaa on ollut hauska harjoitella, koitan kayttaa sita aina asiointitilanteissa ja lepohetkina tankkaan sanoja. Olen jo saanut jotain onnistumaankin, vaikka vaikeaa on valilla saada itseaan ymmarretyksi. ja joka puolella vain on merkkeja, jotka haluaisi ymmartaa, mutta ei.

Huomenna on siis tarkoitus jattaa tama paikka taakse, ja lahtea lounaaseen kohti suurkaupunki Xi'ania. Matkalla pysahdymme Pianyanissa. Xi'anista jatkamme etelaan kohti kaunista Yangshuon pikkukaupunkia. Sielta lahdemmekin jo Shangaihin, josta siis lennamme kotosuomeen kotoisella Finnairin koneella.

Etten unohda, niin kuvia loytyy sitten neljasta osoitteesta: http://www.flickr.com/photos/50494625@N00/
http://www.flickr.com/photos/41828727@N00/
http://www.flickr.com/photos/34668411@N00/
http://www.flickr.com/photos/73209865@N00/

Terkkuja!

Pitkasta aikaa

2006-08-14T21:15:00.000-07:00

Noniin, pahoittelen etta on vierahtanyt aika pitka aika viime paivityksesta. Koneita olisi kylla ollut mutta toimintaa on ollut sen verran etta ei ole oikein missaan vaiheessa loytynyt hyvaa koloa kirjoitella. Nyt vain paatin etta se rako loytyy.

Olemme jo Pekingissa, mutta aloitan tarinani Irkutskista, eli siita mihin viimeksi jain. Hitto, siita tuntuu olevan jo ikuisuus, pitaa oikein muistella. Niin, Irkutskiin saapumista seuraavana paivana lahdimme kaymaan Baikalin rannalla, jonne oli Irkutskista 70 kilsaa. Liikkumisvalineeksi valitsimme marsjutkan eli venalaisen reittitaksin. Oikean marsjutkan loytaminen oli hieman konstikasta. Jonotimme ensin pitkaan yhdessa paikassa. Sitten toiseen paikkaan tuli auto, johon ryntasimme, mutta kavikin ilmi, etta siihen autoon pitaa olla ostettuna liput. Ja lippujahan ei tietysti saa mistaan sielta asemalta ostettua... No paasimme sitten lippuja myyvaan autoon ja paasimme matkaan, talla kertaa olin jo liiankin innokas autoon mennessa, olin hieman hadissani kun jono vain hajosi ja kaikki tunivat bussiin. Tuloksena oli, etta eras nainen tuli raivoamaan minulle etta tulin bussiin jonosta hanen takaansa ja laikytin hanen juomansa. No onneksi han puhui sen verran englantia etta sain pyydettya anteeksi.

Ennen Baikalin rannalle paasya kavimme puolimatkassa sijaitsevassa ulkoilmapuuarkkitehtuurimuseossa. Tuntui jannalta, kun suurin osa taloista naytti lahinna suomalaisilta kesamokeilta. ;) Mutta oli siella varsin omalaatuisiakin rakennuksia, kuten basilikapuukirkkoja. Museosta poispaasy oli luku sinansa, silla eihan sielta mitaan virallista kuljetusta ole mihinkaan. Yritimme kysella parkkipaikalta kyytia, ja kysyin myos neuvoa eraalta ukolta fraasisanakirjani voimin. Mielenkiintoinen keskustelu muuten, hassua kommunikoida vain muutamilla sanoilla ja elekielella. Saimme sitten lopulta liftattua marsjutkan kyytiin ja paasimme maaranpaahamme Listvyankaan, Baikalin rannalle. Siella tapasimme Antti-Jukan possen, he tulivat paikalle laivalla. Listvyankassa sitten soimme paikallista kalaa, omulia, savustettuna ja kavelimme rannalla maisemia ihaillen.

Irkutskista mainitsemisen arvoista on viela paivanmittainen vaellusretki Baikalin rannalla. Sinansa hassua etta paadyimme retkelle, Joni vain kyseli hostellinpitajaltamme mita voitaisiin tehda, han ensin pienen miettimisen jalkeen sanoi, etta Irkutskissa on paljon votkaa. No Jonin hieman intettya han jarkkasi meille oppaan paivaksi, mika oli aivan loistavaa. Oppaamme oli nimeltaan Igor, eika han puhunut juurikaan englantia, jonkin verran kuitenkin. Menimme ensin pitkan matkan junalla Baikalin lahelle, sitten kavelimme junaradalta rantaan, jossa jatkoimme matkaamme alkuperaista Trans-siperia-rataa pitkin. Maisemat olivat totta kai upeat, lisaksi vanhat sillat ja tunnelit lisasivat silmanruokanautintoa. Paluumatkalla kavi aikamoinen juttu. Olimme jo aika lahella junaan paasya, kun tapasimme eraan venalaisen nuoren miehen koiran ja vaimonsa kanssa. Han kuuli etta olimme suomesta, ja meihin silmiin katsoen kertoi jonkin asian amerikan lipusta ensin englanniksi ja sitten venajaksi. Sitten han jatkoi silmiin katsoen venajaksi tehden valilla ristinmerkkeja. Sitten alkoi kaannytys. Joni sai ensin pienen taskuikonin, ja me molemmat saimme jotain pamfletteja. Kiitimme ja lahdimme jo siita kavelemaan, mutta he saivatkin meidat kiinni taas. Opas joutui melkoiseen pyoritykseen, koska han oli ainoa joka ymmarsi venajaa. Loppumatka junaradalle yritimme menna kaannyttajan edella tai jaljessa mutta eiko me vain aina paadytty samaan posseen. Junaa odottaessakaan han ei jattanyt meita rauhaan. Han jatkoi puhumista meille venajaksi silmiin maanisesti tuijottaen. Eihan me tietysti mitaan ymmarretty, enka ymmarra miksei han yrittanyt puhua meille venajaa. Ehka han luuli etta jossain vaiheessa saisimme kielillapuhumisen taidon, ja ymmartaisimme hanta. Han jotenkin mieltyi meihin ja antoi meille pienet marmorikivet. Tamakaan ei riittanyt, vaan kohta han kaivoi putkikassistaan ison silean gneissikiven ja ojensi sen minulle. Jaaha, mitahan nyt, en kehdannut kieltaytya. Seuraavaksi han ojensi Jonille mieletonta jarkaletta, mutta oppaan avulla tama ojennus saatiin torjuttua. Hieman ennen junaannousua han naki tilaisuutensa tulleen, ja huomaamattomasti livautti Jonin kateen jonkin ison kiven. Nousimme sitten junaan, ja olimme helpottuneita kun paasimme rauhaan. Sen verran ymmarsin etta kivet pitaisi laittaa telkkarin tai tietokoneen paalle. Jatimme kivet sitten suojelemaan hostellihuoneemme hengenrauhaa. :)

Hieman harmitti, ettei kayty Baikalissa olevassa Olkhonin saaressa, joka on kuulemma mahtava paikka. Mutta oli meilla silti mukavaa. Viimeisena paivana tapasimme suomalaisen ystavani Laurin, joka oli tulossa Suomeen Indonesianvaihdostaan. KAvelimme kaupungilla ja ostimme kalliita banaaneita. Lauri nimittain antoi sadan ruplan setelin kojunpitajalle, mutta han antoi takaisin 50-ruplasesta. Ei inttaminen auttanut, ah.

Illalla sitten junaan. Junassa oli vain kaksi vaunua, jotka menivat Ulaan Baatariin, ja nama kaksi vaunua tuntuivat olevan aivan taynna ulkomaalaisia. Tutustuimme hirveaan maaraan matkustajia, ja pidimme hauskat juhlat. Juhliin osallistui kauhea maara britteja, kaksi etela-afrikkalaista, kaksi hollantilaista, yksi ruotsalainen, yksi tanskalainen ja ketahan viela unohdan. Rajamuodollisuudet Mongoliaan olivat tuskaiset, koska junassa oli ihan hirvean kuuma, eika junasta saanut pitkaan aikaan poistua, onneksi sentaan joksikin aikaa. Saapuessamme Ulaan Baatariin oli aikainen aamu. Olimme lyottaytyneet junamatkalla yhdeksi ryhmaksi kahden englantilaistyton kanssa, koska meilla oli aivan samanlaiset matkasuunnitelmat. Meita oltiin asemalla vastassa varaamastamme hostellista, otimme sitten rennosti hostellissa koko aamun. Aamiaisella tuli vasyneena molayteltya, Sanoin nimittain seinalla olleesta Aasian kartasta englanniksi etta onpas kiva kartta kun siina ei ole amerikkaa. Sain myohemmin tietaa, etta vieressani istui jenkki. :O Sain onneksi pyydettya myohemmin anteeksi lausuntoani. Paivemmalla kavimme luostarialueella, joka olikin melkoinen kokemus. Rakennukset olivat hienoja, ja paarakennuksessa oli isoin patsas minka olen koskaan nahnyt, Buddhasta tietysti. Hammentava kokemus oli eraassa temppelissa, jossa munkit ilmeisesti myivat rukoushetkia ihmisille. Tunnelma oli uskomattoman levollinen kaiken sen rukouslaulannan keskella. Kayntimme mieleenpainuvin kokemus oli kuitenkin kerjaajalapset, jotka myivat linnunsiemenia. Erehdyin ostamaan eraalta, ja ilmeisen isolla summalla. Seurauksena minua ymparoi tasta lahtien hirvea maara itkun partaalla olevia lapsia. Hemmetti miten vaikea tilanne. Annettuani kaiki pikkurahani koitimme lahtea pois luostarialueelta, mutta innokkaimmat seurasivat mukana. Eras heista rupesi royhkeaksi ja alkoi tonimaan Jonia. Onneksi he sitten luovuttivat jossain vaiheessa. En tieda paljonko heille olisi pitanyt antaa rahaa, jotta he olisivat olleet tyytyvaisia, todennakoisesti rahanantaminen olisi vain lisannyt heidan kerjaysintoaan.

Illalla soimme junatuttaviemme kanssa thaimaalaisessa paikassa. Syontihetki oli minulle kummallinen, silla minun lounaani ei koskaan tullut, mutta tulin erittain tayteen kaikkien muiden ylijaamista.

Seuraavana paivana lahdimme neljastaan retkelle kansallispuistoon. Paikka oli uskomattoman upea, kiipesimme heti lahellaoleville vuorille nahdaksemme maisemat, jotka olivat varmasti elamani hienoimmat. Illalla oli hassu juttu. Kysyimme jossain vaiheessa, saisimmeko jotain pienta purtavaa, retkenjohtojurtassa sattui silloin olemaan leirinpitajan tuttavia kylassa, ja ensin he tarjosivat meille hevosenmaitojuomaa ja itsemetsastamaansa marmuttia. Sitten he veivat meidat hienolle illalliselle, uskomatonta anteliaisuutta. Oli oikein mukavaa jutella heidan kanssaan Mongoliasta ja Suomesta, yksi heista nimittain osasi valla hyvin englantia. Illemmalla kavimme hevosratsastamassa, olipa janna kokemus, kumpikaan meista ei koskaan ennen ollut ratsastanut, joten homma vaati totuttelua. Kylla siina sitten alkoi jo laukkakin sujua. Paasimme aika myohaan ratsastamaan, joten tuli aivan pimea, mika lisasi jannitysta. Oli miellyttavaa kuulla mongolialaisten ystaviemme laulavan vanhoja mongolialaisia kansanlauluja, vaikka olivatkin modernin maailman edustajia.

Seuraavana paivana kavimme viimeisen mongolialaisen khanin talvipalatsissa. Hassua miten pienelta se tuntui eremitaasin jalkeen. Paikassa oli loistavia kirjailtuja tekstiileja, ja kaikkea khanille kuulunutta tavaraa. Illalla paasimme matkaan kohti Pekingia. Ensin junamatka rajalle, tapasimme muutaman hollantilaisen junassa, seka kaksi israelilaista miesta. Kavimme keskustelua Israelin tilanteesta, ja taytyy sanoa etta israelilaisten asenteet pelottivat, silla he olivat sita mielta, etta pallo on palestiinalaisilla, ja pahat miehet pitaa vain tappaa. Mutta rauhaa hekin haluavat, niin kuin kaikki heidan mukaansa.

Rajanylitys oli taas tuskainen, silla vessaan ei tietysti paassyt moneen tuntiin. Lopulta paasimme asemalle, ja sitten alkoi hirvea hardelli bussiin paasysta. Meilla ei ollut lippuja ostettuna ennakkoon, joten piti neuvotella bussimatkamyyjien kanssa. Eipa siina sitten mitaan, maksoimme noin 20 euroa per nuppi matkasta pekingiin, mika ei sitten kuulemma ollutkaan niin paha hinta kuin milta se ensin tuntui. Bussi oli aika janna, silla se oli makuubussi, jossa oli penkkien sijaan sangyt, todella ahtaasti tungettuna. Ilta sujui mukavasti kiinaa opiskellen ja todella huonoa hollywoodtoimintaleffaa seuraillen.

Aamulla saadimme itsemme hostellille, jossa oli mukavaa paasta taas ottamaan rennosti. Peking vaikuttaa isolta paikalta, mika ei ole mikaan yllatys. Koko ajan on joku tarjoamassa jotain, yleensa riksakyytia. Sinansa kylla mukava paasta kayttamaan kielta jota on puoli vuotta opiskellut, mutta toisaalta on masentavaa miten vahaista se kielitaito oikeasti on. Mutta koko ajan oppii lisaa. Tanaan koitetaan Jonin kanssa saada lentoliput Suomeen ostettua, myos muita matkalippujamme koitamme saada.

Kaikkea hyvaa teille, muistakaa katsella kuvia! (Tasta lahtien ne ovat Jonin kuvia, silla oma kamerani on rikki.)

Junailua maailman rajoilla

2006-08-05T04:15:00.000-07:00

Taas lisaa paivitysta taalta kaukaa. Kirjoittajana Sampo. Joni kommentoi.

Eihan se kolme ja puoli paivaa junassa ollutkaan sitten mitenkaan vaikea huikaisu, se meni yllattavan nopeasti. Juna on tunnetusti maailman suurin kehto, joten siella voi nukkua lahes rajattomasti.

Meille sattui kaksi tosi mukavaa kaveria loossikavereiksi. Harmi kylla heidan kielitaitonsa oli varsin rajallinen, joten keskustelu oli varsin haasteellista. Onneksi meilla oli mukana venajan fraasisanakirja ja suomi-venaja-suomi- sanakirja ja heilla oli useita pulloja votkaa. Saimme heista irti, etta he ovat filmirullanpyorittajia moskovalaisissa leffateattereissa. Leffoista riitti siis puhumista, tyyliin "Johnny Depp, ochin harashoo" ja peukkuja ylos. ;) Ja sitten he aanestavat Putinia ja kammoksuvat neuvostoaikoja. Joka ilta syotiin yhdessa illallista. Yksi votkapullo meni paivassa, vaikka kovasti koitettiin tarjouksiin sanoa, etta 'chut chut', eli 'pikkaisen vain'. Aina juodessa skoolattiin, ja aina jollekin uudelle asialle. :) Myos evaita jaettiin, meidan ruisleipamme oli herkkua, heilta taas loytyi vaikka mita, suolakurkkuja, makkaraa, jopa kaviaaria.

Eras erikoisuus venalaisissa junissa on samovaari, josta saa jatkuvasti tulikuumaa vetta. Se oli korvaamaton apuvaline pussinuudeliruokien valmistuksessa. Vessa oli luku sinansa. Kyseessa suomestakin tuttu 'jatokset suoraan raiteille' -malli, ja vessahan oli suljettu aina asemien lahettyvilla, eli vessahatahan asettui aina naihin hetkiin. Vessassa oli myos istumarengas, mutta sen hygienia oli sita tasoa, etta itse opettelin paikallisen tavan asioiden hoitamisesta kyykyssa (keikkuvassa junassa melkoista akrobatiaa.) Monet kayttivat vessaa suihkuna, olisi itsekin pitanyt, sain nimittain hiki-ihottumaa huonon hygienian vuoksi. Viimeista edellisena iltana tajusimme etta vessan hanasta saakin vetta salaisen vivun avulla, helpotti kasien pesemista huomattavasti.

Juna oli varsin taynna, vaihtyvuus oli varsin pienta meidan vaunussamme, naamat ehtivat tulla tutuiksi. Oli hauska jutella saksaksi eraan vaunussamme matkustavan tyttosen kanssa. Saimme myos houkuteltua eraan Alexin kanssamme korttipeliin.

Niin siis mukanamme suomalaisvahvistuksina junassa matkasi ystavani Antti-Jukka ystaviensa Riston ja Annen kanssa. Heilla on melko samanlainen matkasuunnitelma kuin meilla, mutta he menevat silti omia polkujaan, naemme heita kai silloin talloin.

Saavuttuamme Irkutskiin asemalle, himmailimme kolmisen tuntia, jotta tulisi valoisan aika, silla juna oli perilla paikallista aikaa kolmen aikoihin yolla. Kulutimme aikamme pelaten ristiuunoa, pelia jota keksimme sita mukaa kun pelasimme. Olimme kaikki tietysti ihan rattivastyneita unenpuutteesta johtuen, joten hauskaa piisasi siihen tahtiin etta koppalakkiset poliisitkin alkoivat jo tiirailla.

Asemalta kavelimme sitten suoraan majoituspaikkaamme, jossa paasin vihdoin helpottavaan suihkuun. Hostellissa oli aamupalalla espanjalaisia jannuja, joiden kanssa vaihdettiin kuulumisia. Yosijan kanssa oli jotain saatoa, meidat kuljetettiin autolla sellaiseen kamppamajoitukseen, oikein mukava paikka muuten. Meita auttanut hostellin kaveri oli erittain avulias, olisi pitanyt kiittaa hanta tarmokkaammin, mutta aivotoimintani oli unenpuutteen takia lainattu intergalaktiseen nollaustilaan. Otimme pienet nokoset, ja sitten lahdimme kaymaan tapaamiemme skottien kanssa kaupungilla ja syomassa. Ruokapaikan loytaminen oli yllattavan hankalaa, kun ottaa huomioon etta tama on kuitenkin turistipaikka.

Kaupunkikuva Irkutsissa on aika kasittamaton. Tuntuu kuin olisi hypannyt takaisin 1800-luvulle, kaupunki on taynna sen aikaisia prameita taloja, jotka kuitenkin nyt ovat paasseet pahasti rapistumaan. Kadut ovat oikeastaan melkein kaukki puistokatuja puineen ja rentouttavine tunnelmineen. Tosin liikenne tietysti on samanlainen kuin kaikkialla Venajalla, kadun ylitys on venalaista rulettia (automaattiaseella).

Taalla sitten viihdytaan viela nelja paivaa, sitten matka jatkuu etelaan kohti Mongoliaa. Terkkuja kaikille rakkaille!

Viimeisia Moskovapaivia

2006-07-31T05:34:00.000-07:00

Sunnuntai oli laiska paiva. Emme jaksaneet kayda missaan, soimme kampilla helpot dumplingit ja pelasimme vahan korttia. Illalla oli hauskaa, oli hospitalityclubin bileet, jossa oli tietysti hirvean paljon ihmisia eri maista. Varsin hauskaa oli, vaikka pidinkin kiinni absolutismilinjastani. Mita nyt yhden votkan otin, yrittaen rauhoittaa ripulista ruoansulatustani. Oli loistavaa jutella venajasta monenkin ihmisen kanssa. Uskomaton seurue, koko ajan joku tuli aktiivisesti juttelemaan. Frisbeetakin heiteltiin.

Tanaan on ollut aika samanlainen paiva. Olemme vahan ripulivoipuneita, ja ulkona sataa. Kuuntelemme Elakelaisia ja makoilemme. Illalla tavataa erasta siskoni suomalaista tuttavaa Arbatin Koffee housissa.

Huomenna juna jyskyttaa irkutskia kohti.

Lenin vihdoin

2006-07-29T10:14:00.000-07:00

Eihan me sita Leninia tietenkaan torstaina nahty, jono oli liian pitka, ja ei ehditty sitten aukiolon puitteissa mausoleumiin. Tanaan sitten paastiin, tosin olimme ensin _kaksi_ tuntia jonossa. Mutta kylla kannatti, siella oli uskomaton tunnelma, hyssyttelevat sotilaat ja mausoleumi oli jotenkin kertakaikkisen juhlallinen paikka.

Lenin kylla toisaalta tuhosi meidan loppupaivan, silla herattyamme aikaisin jonottamaan olimme aivan poikkivasyneita, menimme sitten kampille nukkumaan.

Eilen kaytiin st Basilin katedraalissa, joka oli aivan kummallinen paikka, se ei ollut sellainen kirkkomainen halli, vaan sokkeloinen linna. Kansallismuseossa myos kaytiin, se oli vahan pettymys, en ainakaan itse loytanyt suuresti mielenkiintoista nahtavaa. Ja hirvea nalka oli, koska Leninin vuoksi emme olleet syoneet.

Illalla juotiin isantamme Antonin kanssa votkaa, han opetti venalaisia votkanjuontitapoja, soimme nimittain keralla suolakurkkuja. Sitten han soitti kaikki mahdolliset versiot vanhasta suomalaisesta laulusta 'Ievan polkka', siita on kuulemma tullut hirvea hitti venajalla.

Niin kuvia loytyy lisaa toisesta osoitteesta, nimittain http://www.flickr.com/photos/34668411@N00/

Nyt viedaan Rami junalle, han palaa Suomeen toihin.

MItas kaikkea onkaan viela tapahtunut

2006-07-26T22:45:00.000-07:00

Aivan ensiksi yleisten asioiden selvitys, joka unohtui blogin alusaa laittaa. Kertojamina on Sampo, ja matkaan yhdessa Jonin kanssa aina Kiinaan asti junaillen. Mukanamme on Rami, mutta han lahtee lauantaina takaisin Helsinkiin taalta Moskovasta.

Noniin, sitten tapahtumia:
Tullessamme yojunalla Moskovaan, samassa neljan hengen makuuvaunussa matkasi kanssamme eras mies, joka alkoi seuralliseksi aamulla. Han esitteli itsensa Anatoliksi, ja kertoi olevansa Komista. Keskustelu oli mielenkiintoinen, koska han osasi omien sanojensa mukaan englantia ja saksaa fiftififti. Eika kumpaakaan kovin paljon. Joitain fraaseja koitin venajaksikin. Han sai selitettya etta on metsainsinoorina, ja etta Komissa on paljon karhuja ja hirvia ja susia. Ja etta han on menossa tapaamaan lapsenlastaan Moskovaan.

Saapumispaiva Moskovaan tuntui todella pitkalta, olimme heranneet aikaisin ja valvoimme myohaan. Illalla nimittain oli puistopileet, sinne oli keraantynyt monia eri kansallisuuksia. Isantamme on hospitalityclubin jasen, joten ei ihme. Oli hassua puhua ruotsia parin tyypin kanssa. Illan aikana eras Filip opasti meita kannipuheellaan, miten vaaditaan konsulia paikalle, jos poliisi pysayttaa. Teimme myos kulttuurivaihtoa opettamalla toisillemme kaikki kirosanat omista kielistamme. Huomattavaa oli se, etta heidan kirjoitettuaan venalaiset kirosanat vihkoomme, he merkitsivat tahdella ne, jotka ovat vaarallisia. Puiston jalkeen kavimme punaisella torilla. Se oli melkoinen elamys, olin kuvitellut sen paljon tylsemmaksi paikaksi, mutta se olikin todella tyylikas ja vaihteleva. Yollisessa valossa kaikki naytti viela jotenkin mahtipontisemmalta.

Eilen kavelimme kuin hirvet suomen lahetystoon kysymaan viisumien kutsumiskaytannosta. Sen jalkeen lahinna kavelimme hieman rauhallisemmin kaupungilla, kavimme kavelykatu Arbatilla ja sitten puutarhakadulla. Illalla kavimme katsomassa neuvostoliiton mahtipontisuutta nayttelyalueella, joka oli kilometrin levea ja kaksi kilometria pitka alue taynna paviljonkeja jotka rakennettiin esittelemaan neuvostovaltioita. Nyt alueella oli lahinna hauskaa pitavia ihmisia, juomassa kaljaa, pelaamassa pingista, ja eritoten rullaluistelemassa. Hitto etta muuten rullaluistelijoita olikin, alue oli kylla kuin tehty siihen tarkoitukseen leveine asvaltoituina katuineen.

Tanaan herasimme aikaisin, koska Leninin mausoleumi menee kiinni jo yhdelta, ja pitaahan se muumio nahda.

Persiljasta

2006-07-26T14:01:00.000-07:00

Niin, jai mainitsematta se pietarista, etta tiedamme nyt, mita "assorted vegetables" on venajalla. Se on jumaliste nippu persiljaa. :D Sitapa sitten raflassa ihmeteltiin, etta mikas juttu tama on. Kylla ne siina leivan paalla menivat. Tanaan taas syotiin maailman kummallisin lihapiirakka, voitaikinatasku, jonka sisassa liha_lienta_ ja jotain mussulihaa. Kylla niita kuitenkin kolme syotiin.

Paivitysta

2006-07-26T03:24:00.000-07:00

Niin jai eilen hieman kesken tuo paivittely. Tassa lisaa.

Se terminaattorijoni kaivannee selitysta.
1) Taalla venajallahan tunnetusti ei hanavesi ole sellaisenaan juomakelpoista, joten vesi pitaa keittaa ennen juomista. No Joni oli toimittamassa tata toimenpidetta, samalla kun mina bloggasin viereisessa huoneessa. Keittiosta kuuluu: *PUM* *AIH* Joni oli kaatanut kuuman juomaveden kristallikannuun, joka rajahti.
2) Joni ottaa kengat liukuovikaapista - ovi lahtee sijoiltaan. Rami:"Pitaako kaikki rikkoa?"
3)Joni tonaisee eteisen lamppua, josta tippui osa. Joni asetti osan takaisin lamppuun ja lamppu oli iloinen.
4) Joni lahtee Olgan autosta, auton keskella oleva kadensija lahtee mukaan. Kellaan ei pida pokka.
5) Joni tarkastelee ravintolan menua. Yhtakkia menu, joka viela hetki sitten oli kirjanen, olikin nyt nippu irtonaisia lehtia.

Sitten takaisin asiaan. Eremitaasipaivan iltana kavimme sitten myos laheisessa kaupungissa nimelta Pushkin, joka on siis nimetty kuuluisan kynaniekan mukaan. Paikassa oli Katariina Suuren valtava kesapuutarha. Olipa muuten kaunis paikka, sain onnistumaan muutaman ihan kivan kuvankin, jotka loytyvat osoitteesta http://www.flickr.com/photos/41828727@N00/

Maanantaina oli viimeinen paivamme pietarissa, vietimme sen kolmistaan Sampo, Joni ja Rami. Kavimme Iisakin kirkon nakoalatasanteella. Sinne menimme opiskelijoina, mukaanlukien Rami, jonka opiskelijuuden todisti ajokortti. Tilanne oli aika hassu, koska kassa naki aivan selvasti ettei ajokortti ole mikaan opiskelijakortti, mutta ei jaksanut valittaa. Loppupaivan vietimme illallisen aaressa.

Illalla astuimme junaan. Ensimmaiset jannityksen hetket koettiin, kun niinkin vaikea tehtava kuin lipun loytaminen piti suorittaa. Kaikki mahdolliset taskut tyhjiksi, ei silti meinaa loytya. Joni osoittaa erasta roskamyttya: "Entas toi?" Ja niin lippu loytyi. Tilanne oli suuren riemun aihe konduktoorille ja kanssamme samassa loossissa olleelle venalaiselle miehelle.

Moskovassa

2006-07-25T08:55:00.000-07:00

Saavuimme tanaan aamulla moskovaan, heti ensimmaisena oli suunnistustehtava, eraan ystavan nimelta Anton koti piti loytaa osoitteen ja metroaseman perusteella. Tama onneksi sujui miltei ongelmitta. Saapuminen Antonin taloon oli ikimuistoinen, ensin meinasimme jaada hissiin jumiin. Kun vihdoin konysimme kamoinemme viidenteen kerrokseen ja loysimme oven, Antonin oven kahva irtosi ja Anton piti heti ensimmaiseksi oppitunnin siita etta kynnyksen yli ei katella Venajalla. Tulemme varsin hyvin juttuun Antonin kanssa, han soitteli kanssamme hostelleihin ja neuvoi rekisteroitymisessa. Kavimme valilla syomassa sasnikit, mika oli kasvissyojan vatsalle koetinkivi. Ainakaan tahan mennessa ei ole kuulunut burlur. Tanaan on kylla nukuttu ihan simona, ensin hieman aamulla, sitten hieman paivalla, saapa nahda miten illalla kay. Kohta nautimme paivalliseksi venalaisittain tattaria ja nakkeja.

Muutama sananen edellisista paivista. Neljas paiva pietarissa kului eremitaasia katsellen. HIrveasti oli siella porukkaa, mutta iloinen yllatys oli se, etta paasimme JOnin kanssa opiskelijoina _ilmaiseksi_ sisaan. Taytyy sanoa, etta paikka oli ainakin hintansa vaarti. ;) Juoksimme aika vauhdilla osastoja lapi, mahdoton sanoa, kuinka suuri osuus saleista kaytiin lapi, mutta ainakin tuli kuva siita etta suurin osa kaytiin(?) Minua kiinnosti eniten taysin kasittamattoman nakoiset patsaat, kun taas leonardo da vincin tyot ohitimme olankohautuksella. Niinpa niin, mika tekee taulusta suuren, ilmeisesti tekijan nimi. Tassa siis taideummikon nakemys.
Hieman ennen poistumista paasimme viela tsekkaamaan impressionistikokoelmaa, minuun teki suuren vaikutuksen Monet'n suuri taulu Pond at Montgeron, tuijottelin sita pitkaan ja elin taulun maisemassa.

Neljantena paivana ilmeni JOnin terminaattoripuoli.

niista kuvista

2006-07-22T13:50:00.001-07:00

Niin ja niita kuvia loytyy siis osoitteesta http://www.flickr.com/photos/41828727@N00/

VAstuu on katselijalla

kolmas paiva pietarissa

2006-07-22T13:50:00.000-07:00

Jaahas, nain se aika kuluu, nyt on jo kolmas pietaripaiva pulkassa. Aika laiskasti on homma otettu, paivat ovat lahinna koostuneet nukkumisesta puoleen paivaan, sitten ollaan menty metrolla tai bussilla tai martjuskalla (sellanen yksityinen reittipaku) tai Olgan autolla jonnekin, yleensa Pietariin (Olga asuu siis Kolpinossa, joka on 18 kilsan paassa Pietarin laidalta ja siis 27 kilsaa Pietarin keskustasta). Sitten olemme vain pyorineet paattomina ympariinsa, muka menossa jonnekin. Tanaan kavimme sentaan Pietarin-Paavalin linnoituksessa katselemassa ymparistoja, jouduimme tuottamaan eraalle naiselle pettymyksen, han olisi halunnut esitella linnoitusta vaatimattomaan 500 ruplan hintaan, yritimme sitten jonottaa lippuja hienoon kirkkoon mutta huomasimme kuluttavamme liian kauan aikaa turhaan seisomiseen. Tyydyimme syomaan blineja ja nautiskelemaan maisemista. Venajan kielikin alkaa taipua jonkin verran, osaan jo kysya kaikilta vastaantulijoita, kunnioittavatko he minua. Huomenna eremitaasiin, aikaisin iik.

Pietarissa

2006-07-20T06:02:00.000-07:00

Ensimmainen etappi on saavutettu, kun vaivattoman junamatkan jalkeen saavuimme Pietariin. Taalla meita oli vastassa ystavallisia ihmisia, paikallinen tuttavamme Olga, ja vanha tuttava Heikki. Automatka majapaikkaan tuntui itseasiassa pitemmalta kuin junamatka, kaikenlaista kuvattavaa loytyi, kunhan viela saan ajurit netista, niin saan kuvat kamerastani flickriin. Kuvia loytyy siis osoitteesta http://www.flickr.com/ ja sielta etsitaan sitten minun kayttajatunnukseni eli samipii.

Aamulla lähdetään

2006-07-19T13:38:00.000-07:00

Nyt se sitten alkaa. Matka, joka on ollut mielessä kohta vuoden. Matkan alkua ei voi enää perua, lähtöitkut on jo melkein kaikki itketty, ja lähes kaikki ehjänäpysymisvakuuttelut tehty. Haikea on minulla kyllä lähteä, sen myönnän. Tällä hetkellä tuntuu vain siltä, että voisi jäämään nuuh ja tuuh rakkaan kainaloon. Toisaalta matkakuume sykkii ja alkaa voittaa lähtötuskaa. Joka tapauksessa suosikkilauluntekijäni Kauko Röyhkän sanat kappaleeseen Ennen lähtöä kuvaavat hämmentävän tarkasti tämänhetkistä tunnetilaani ja itseasiassa myös fyysisiä tosiseikkoja, sillä olen koko illan pakannut rinkkaani ja Jepa on jo nukahtanut minun jäädessä touhuamaan.

Kauko Röyhkä: Ennen lähtöä

Kaikki on kai kunnossa,
lähden aamukuudelta.
Voit asua ja olla aivan niinkuin haluat.
Silti tuntuu kummalta,
tuntuis kammottavalta
jos pitäisi nyt jäädä tänne
ja sä menisit.

On pitkä yö, ja sateessa
ei liiku ykskään kulkija.
Sä odotat.
On pitkä yö, ja talossa
ei liiku muut kuin harhakuvat.

Kaikki on kai kunnossa,
lähden aamukuudelta.
Sä nukahdat.
Voi Luoja, suojele mun pulua.
Suojele mua.

Kaksi viikkoa H-hetkeen

2006-07-06T04:21:00.000-07:00

Noniin, tästä tämä alkaa pikkuhiljaa tämä matkakuume nousta. Rinkka on jo hankittu, kamatkin alkaa olla kasassa, ja tajuntaan alkaa hiipiä se tosiseikka, että enää pari viikkoa, ja sitten ei enää kuule Alepassa Suomea, tai siis ei voi käydä Alepassa. 20.7. siis lähdetään, toivottavasti tietokoneita löytyy matkan varrelta nettiyhteyksineen sen verran, että pääsen päivittämään tietojanne matkamme vaiheista.